Innan opiskelu

Mielestäni opiskeluni on sujunut näinä parina vuonna vaihtelevasti. Motivaationi on mielestäni kokoajan ollut vain ammatillisesti kasvussa. Teoria on aina vaikeaa ja joskus inhottavaa, mutta ilman teoriaa ei tätä alaa voisi alustavasti edes opiskella, sillä tieto on kuitenkin tärkeää.

Mielestäni opiskelut ovat menneet paremmin 1. opiskeluvuoden jälkeen. Ehkä olen ollut vain motivoituneempi? 

Asiakaspalvelussa olen oppinut todella paljon jo niin lyhyessä ajassa. Minusta on tullut rohkeampi ja ehkä itsevarmempikin. Vielä itsevarmuutta pitäisi lisätä. Asiakkaan kohtaamisessa olen huomannut ja oivaltanut sen että oma rauhallisuus tilanteessa kuin tilanteessa on kaiken avain. Asiakasta varmasti pelottaa ja jännittää monessa tilanteessa ehkä enemmän kuin itse hoitajaa. Sekä olen huomannut että kyllä asiakkaatkin hakevat turvaa ja luottamusta ihan vain lähihoitajaopiskelijalta. 

En ole varsinaisesti joutunut haastamaan itseäni kielitaitoni kanssa, mutta venäjää olen joutunut pariin otteeseen hyödyntämään (osaan siis vähäsen venäjää). Onneksi olen huomannut että ainakin hoitotyössä elekieli toimii joskus paremmin kuin itse se varsinainen kieli mitä puhutaan. 

Olen iloinen että olen oppinut käyttämään välineitä joita ensin olen jännittänyt. Esimerkiksi Sabinaa käytetää asiakkaiden siirtämisessä ja ylös nostamisessa esimerkiksi sängystä pyörätuoliin. Olen myös oppinut antamaan insuliinia ja mittaamaan verensokereita.  On tärkeää työskentelytavoissakin se, että ei tuo omia murheitaan työpaikalle tai pura vihaa asiakkaille. Oma mieliala vaikuttaa nopeasti ja silminnähden.

Itseni kehittämisessä tarvitsisin itseluottamuksen kasvattamista. Minun pitäisi osata työyhteisössä pitää itseäni saman arvoisena. Haluaisin kehittää myös kirjaamistaitojani työpaikalla selkeämmäksi ja tiivistetymmäksi. 

Työyhteisössä toimimisesta olen oppinut tasa-arvoisuuden tärkeyden sekä raportoimisen merkityksen muille työkavereille. Hyvä työilmapiiri on naurua, hymyä ja huumoria korostavat asenteet. Jos yksi hoitajista 'nirppanokkailee', tarttuu sama helposti muihinkin.

Suhtaudun esimieheeni tottakai kunnioittavasti ja samalla hakien tiettyä turvaa ja varmuutta työhön ja tekemiseeni. Hyvä esimies on sellainen että hän ottaa alaiset huomioon ja kohtelee heitä yksilöinä sekä myös tasa-arvoisesti. Antaa hyviä ohjeita ja osallistuu palavereihin edes kerran viikossa työporukan kanssa. Minulla on kokemusta jo vastakohtaisista esimiehistä ja huomasin heti miltä työskentely tuntui ja mitä eroa siinä oli. 

Työssäoppijan asenne pitäisi mielestäni olla utelias mutta silti reipas. Ei ohjaajan työssäoppimisjaksolla tarvitsisi mielestäni joka päivä 6. viikon ajan patistella ja kannustaa opiskelijaa, jos opiskelija ei itse asennoidu siihen. Vaikka harmittaa ja jännittää välillä, niin rehellisyys ja asioiden ilmaiseminen on todella tärkeää ymmärtämisen kannalta. Mutta on oltava halua yrittää ja 'taistella'. 

Aamulla heräämiset ovat minulle ollut työaikojen noudattamisessa haastavaa. Mutten ole vielä kamalasti myöhästynyt koska olen ymmärtänyt palautteen jälkeen sen että miksi aamuraportit ovat tärkeitä. Vuorotyö kun on vaihtelevaa. Vaikka aamut ovat olleet haastavia niin silti aamuvuoroista olen tähän asti pitänyt eniten. Yövuorosta pitäisi muuten mutta en haluaisi työskennellä kokonaan yksin. 

Olen työntekijänä mielestäni reipas, puhelias, iloinen sekä helpoisti lähestyttävä. Olen myös utelias ja olen aina innokkaasti seuraamassa toisten hoitajien työskentelyä jos tilanne sallii. Olen kuitenkin herkästi loukkaantuva joten minun asenteessani on ainakin parannettavaa. 

Olen itsessäni myöskin tyytyväinen että olen jaksanut opiskella ja saanut hyviä numeroita oman alan kursseista. Se lämmittää sydäntä kun opettaja kehuu sinua onnistumisesta ja kovasta työstä. 

Minun pitäisi vielä kehittää itseäni parempaan tunnollisuuteen esimerkiksi tehtävien teossa. Sekä en saisi helposti luovuttaa jos jokin tuntuu vaikealta. 

Odotan tulevaisuudelta sitä  että pääsen ammattikorkeakouluun opiskelemaan ja minusta tulisi joku päivä ainakin ensihoitaja. Minulla on kamalasti suunnitelmia ja haaveita jotka odottavat tulevaisuudessa. 

Olemme tukeneet toisiamme koulussa niin että keskustelemme yleensä facebookissa, jos jollakin on hankaluuksia vaikka tehtäviensä kanssa. Kyllä ryhmältä on aina apua tullut. Ja kyllä koulussakin uskalletaan pyytää apua luokkakaverilta. 

Tänä lukuvuonna tuntuu jännittävältä työssäoppiminen melenterveys ja päihdekuntoutujien kanssa. Maailma on tavallaan uusi. Samalla tämä kyllä motivoi. Minua motivoi myös aloittamani Väyläopinnot Laureassa.