Hennan kuva-analyysi

(http://www.hs.fi/ 2.9.2015)

Valitsin kyseisen kuvan siksi, että siinä näkyy minusta selvästi kuinka tärkeältä kuvan asiakkaalle on kotihoito ja siitä huolehtiminen.

Näen kuvassa luottamuksen hoitajaan ja hoitamisen tärkeyden merkityksen asiakkaalle. Kuvassa huoneessa näkyy myös ilmeisesti asiakkaan oma koti jossa kotihoito tapahtuu. Huone näyttää kodinomaiselta ja varmasti asiakkaalle myös mieluisalta tilalta työskennellä, koska paikkana toimii oma koti. Kuvassa hoitajana toimiva nainen tarkastelee juuri jotakin tärkeitä tietoja ja merkkaa niitä myös luultavasti paperille ylös. Asiakas odottaa maltillisesti ja tilannetta seuraen mahdollisia tietoja joita hoitaja hänelle kohta kertoo. Taustalla näkyvät myös asiakkaan tärkeät omat huonekalut.

Tässä kuvassa selvästi esiin tulevat minusta varjostukset, joita huoneen kattovalaisin tuo. Se luo erilaisia valon ilmiöitä huoneeseen. Kuvassa valo kohdistuu hoitajaan sekä asiakkaaseen. Värit kuvassa ovat aika tummat ja yksiväriset. Asiakkaan tumman purppura paita tuo kuvaan eniten eloa, koska muuten huone on aika synkkä ja väritön.

Kuva on otettu aika läheltä hoitajaa, koska hän on luultavammin asiakkaan kanssa kuvan päähenkilöt, joista uutinen ollaan tehty. Kuva on otettu vähän viistosta, koska kuvan huonekalut jäävät taka-alalle ja näyttävät myös, etteivät olisi huoneessa sijoiteltu oikein kuvakulman takia. Kuvaa on rajattu siten, että asiakkaan huoneesta näkyy vain puolet mitä siellä on. Kuvassa näkyvät kuitenkin varmasti asiakkaalle tärkeimmät välineet, kuten rollaattori, oma sänky ja rakas nojatuoli sekä kuvan päähenkilöt.

Kuvan tunnelma vaikuttaa rauhalliselta, kodinomaiselta ja etenkin luottamukselliselta mitä asiakkaan ilme kuvaa hyvin. Minulle tulee kuvasta mieleen kiireetön ja tärkeä hetki hoitajan ja asiakkaan välillä. Kuvassa oleva tunnelma vaikuttaa myös jotenkuten hiljaiselta eikä niinkään meluisalta. Lämminhenkisyys tulee myös ilmi kuvasta.

Luulisin että kuva on suunnattu ihmisille, joita ehkä mietityttää kotihoito tai vanhusten olosuhteet. Se voi olla myös viesti siitä mitä ihmiset ajattelevat kotihoidossa oikeasti tapahtuvan. Se antaa ymmärrystä kuvan avulla hyvin, koska siitä selviää jo jonkin verran mistä kotihoidossa on kyse. Kuva saa myös näkemään ja ajattelemaan asiat jopa eri tavalla ennen kuin kuvan nähtyään.

Kuva pyrkii viestimään kotihoidon tärkeydestä ja sen merkityksestä asiakkaaseen. Se on todella tärkeää asiakkaalle ja varmasti kaikista mieluisinta asua omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista saaden kuitenkin tarvittavaa hoitoa. Se voi viestiä myös siitä, että kotihoitoa tulisi arvostaa enemmän, koska se on ihan erilainen hoitoympäristö, kuin esimerkiksi laitoshoito. Sitä tulisi myös järjestää enemmän jos siihen olisi vain resursseja.

Minulle itselleni kuva herättää ajatuksia siitä millaista hyvä ja ammatillinen kotihoito tulisi olla. Se saa myös ajattelemaan voisiko joskus itsekin siirtyä tulevaisuudessa kotihoidon pariin, jos siitä tulisi silloin samanlainen tunne kuin kuvaa nyt katsoessa. Tulee sellainen tunne kuvasta, että hoitajan rooli on kuvan asiakkaalle todella tärkeää ja että hoitaja on sellainen johon hän voi luottaa. Kuva herättää myös sellaisia ajatuksia, että asiakkaalle oikeasti ainoa läheinen voi olla jopa oma hoitaja ja varsinkin sinä hetkenä, kun hän on asiakkaan luona omassa kodissaan.

Pieni tarina kuvaan liittyen:

Onni on minulle herätä joka päivä uuteen aamuun omassa kodissani. Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi. On taas se aika päivästä jolloin ovikello soi ja minulle tärkeä ihminen tulee katsomaan minua. Hoitajani on minulle kaikki kaikessa, ilman sitä en pärjäisi rakkaassa kodissani yksin. Voisin sanoa, että se tuo minulle kaiken tarvitavan tuen ja turvan, jota elämiseeni kotona tarvitsen. Parasta hoitajassani on se, että hän todellakin välittää minusta ja voinnistani joka päivä. Aamuni alkavat yhdessä hoitajani kanssa aamupesuista, jonka jälkeen syömme yhdessä aamupalaa, jossa minä vielä itse olen saanut auttaa. Se tuntuu mahtavalta, eihän tälläistä hoitolaitoksissa koe samalla tavalla? Kun olemme yhdessä tehneet aamuaskareet, menemme yleensä pienelle kävelylle, joka sijaitsee ihan kotini lähistöllä. Tärkeä jopa perinteeksi kutsuttu tapa,on käydä läheisellä lammelle ruokkimassa sorsia ja nauttimasta raikkaasta ja niin ihanasta ulkoilmasta. Kävelyn jälkeen hoitajani on mentävä kotiin, mutta parasta on se, että tiedän hänen tulevan jo illalla uudestaan. Iltaisin juomme yhdessä lämmintä teetä ja juttelemme ihan arkipäiväisistä asioista olohuoneessa nojatuolilla rentoutuen.Toivoisin, että kaikki vanhukset ja toverini saisivat kohdata samanlaisen tilaisuuden kuin minä, hoito omassa kodissaan jos se suinkaan on mahdollista. En voi sanoa muuta kuin sen, että olen todella kiitollinen.